Ystävämme Marjatta ja Lea ja monet muut vanhat tutut
20.12.2017

Parhaimmissa tilanteissa asukkaidemme omaisista ja läheisistä tulee pitkäaikaisia ystäviämme. Asukkaamme tulevat meille usein jo varsin iäkkäinä ja elävät meillä aikansa. Jos hoitosuhde on ollut tasapainoinen ja vuorovaikutteinen tulee omaisista helposti yhteisomaisia eli he jutustelevat mukavasti monien asiakkaidemme kanssa. Näiden uusien ystävyyssuhteiden ansiosta läheisten siteet meille eivät välttämättä katkeakaan, vaikka alkuperäinen hoitosuhde päättyykin. Monet jatkavat vierailuja ja käyntejä ja jotkut muistavat asiakkaita myös konkreettisin asioin. Lean äidin asumisesta Ilonpisarassa on jo vuosia, mutta jouluisin Lea aina palaa jonkun mukavan asian kanssa tapaamaan meitä. Hän on voinut käydä pyytämässä kukkakaupasta lahjoituksena kukkia tai täytekakun tai hän tuo fleecehuovan ja koristeita tai niinkuin tänä vuonna hän toi kutomansa neuletyynyn ja filtin. Meillä asuu monia yksinäisiä vanhuksia ja heille on tärkeää se, että ihmiset välittävät.
Marjatan miehen hoitojaksosta Ilonpisarassa on myös monia vuosia aikaa. Marjatan tuttavapiirissä on ollut monia taitavia käsityöntekijöitä. Marjatalle oli kertynyt paljon todella taidokkaasti tehtyjä liinoja ja muita käsitöitä. Vieraillessaan Ilonpisarassa Marjatta oli huomannut että meillä on kauniit käsityöt esillä kaikkien ihailtavana. Niinpä hän on useina vuosina lahjoittanut meille paljon kauniita pöytäliinoja, sohvatyynyjä ja muita tekstiilejä. Marjatta on myös siivonnut kaappejaan vuosittain ja tehnyt kauniista kankaistaan meille paljon peflettejä saunan lauteille. Kaunista ja käytännöllistä, mikä sen mukavampaa asukkaille ja henkilökunnalle.
Ystävät ovat asukkaille tärkeitä ja se että heidät muistetaan, mutta tällainen entisten asukkaiden omaisten muistaminen on myös iso tunnustus henkilöstölle tekemästämme työstä. Sellainen kertoo selvin merkein, että työtämme arvostetaan. Haluamme tehdä työmme lämmöllä ja jokainen asukas ja läheinen omana persoonanaan kohdaten. Noissa yllättävissä kohtaamisissa ja terveisissä koemme edelleen saavamme näiltä läheisiltä hyväksynnän tavallemme toimia. Otsikosta huolimatta ei tarvitse ajatella että muistajina olisi vain naisia. Vaari soittelee, Perttu ja Tapani perheineen pysähtyvät juttelemaan, samoin kuin Kaarina, Pirkko ja moni muu. Kiitos aiemmille ja nykysille läheisille, autatte meitä kehittämään hoivaamme edelleen.

