Säveliä ja ajatelmien helminauhaa!

Tänään päiväkahvin yhteydessä saimme nauttia esityksestä, jonka meille tarjoili ansioitunut jazzmuusikko ja säveltäjä Esa Pethman yhdessä Eila vaimon kanssa. Eila Lausui koskettavia sanoja ajatelmien helminauhana Esan soittaessa taidokkaasti huilua. 

Esa Pethman on palkittu  Suomen Jazzlegenda -palkinnolla vuonna 2007. Palkinnon on myöntänyt Suomen Big Band Yhdistys, Suomen Jazz & Pop Arkisto ja Imatra Big Band Festival.

Eilan Lausumaa  (Ulla Rinne-abellan)

Ainoat

mitkä asunnostani jäivät jäljelle

ovat ovet, 

ainoat mitkä kodistani jäivät jäljelle

ovat lapset.

Oviani säilytän kellarissa

kylmässä, ehkä homeessa.

Ne ovat syvästi vuollut, monesti maalatut.

Ne eivät aukea enää, eivät sulkeudu.

Ne seisovat siellä, pölyn peitossa

nojaten harmaaseen, arvottomaan lautaan.

Kuinka tärkeät ne olivatkaan

täydesti toimiessaan.

Suojaten, säilyttäen, piilottaenkin,

koristaen, kuinka kulloinkin.

Entä lapset

avaavat uusia ovia,

säilyttävät uusia salaisuuksia,

sulkevat pois murheita,

avaavat portteja parempaan päivään,

riemuun, onneen- ei tuskaan

niin toivon.

Ehjissä seinissä vain oviaukko puhuu.