Tänä keväänä on luettu toistuvia uutisia pahentuneesta pandemiatilanteesta ja kiristyneistä varotoimista. Kaikkihan meillä eivät näe lehden pientä tekstiä lukea eivätkä välttämättä ole aamun lehden luvussa kuulemassa joten joka maanantai puntaroidaan muuttuneita tilanteita.
Ikääntyneelle väestölle on säilynyt monet entiset tautiryppäät mielessä. Useat muistelevat espanjantautia, osa tuberkuloosia ja polioo ja osa isorokkoa joka hyvin saatiin hävitettyä. Sars ei ole niinkään jäänyt asukkaidemme mieleen. Manantaisin he kuuntelevat infotilaisuudessa tarkasti ja kun on heidän kysymystensä aika niin ne ovat kyllä samoja kuin meillä muillakin. Millähän sen saisi nujerrettua? Kuinkakohan monta muunnosta siitä vielä syntyy ja minkähän takia se on pahempi nyt pakkasilla kuin kesällä oli? Niinpä ja mikä mukavinta, asukkaiden kiitokset ja taputukset päättävät infon.
Omassa kuplassamme olemme kuitenkin melko vapaasti ja touhuamme samoja asioita kuin ennenkin ja onneksi voimme keskenämme olla ulkomaailmaa vapaammin harrastamassa. Meillä ei käy vaapaehtoisia, mutta oma henkilökunta ulkoiluttaa päivittäin. Muusikot eivät käy täällä talossa, mutta striimattuna isolle valkokankaalle ja oma väki soittelee ja laulattaa. Hyvät kaverit ovat kullan arvoisia eristysaikana. Meillä ei ole yksinäistä.
