Henkilökunnalla on ollut vaativa vuosi

Tämä uusien säännösten ja koronalta suojelun vuosi on ollut tavallisia vuosia työläämpi henkilökunnalle. Epidemian myötä tulleiden määräysten vuoksi työtehtävät ovat joiltain osin muuttuneet. Ruokasaleissa ei ruokaile koko sen alueen ryhmä kerralla vaan ruokailuja on useammassa osassa. Ulkopuoliset ohjelmasuoritukset eivät saa toteua ja oma henkilökuntamme on täyttänyt näitä poisjääntejä ja niitäkin jakaen osallistujat useaan pienehköön joukkoon joten toistoja on päivässä muutamia. Omaisille viestitetään asukkaiden voinnista hyvin tiiviisti ja ulko- tai ikkunatapaamisiin sovitaan ja kuljetetaan asukkaita. 

Vaihtelu on sinänsä mukavaa, mutta näin pitkään kestäneet poikkeusolot kysyvät myös jaksamista. Kaikkien kansalaiseten osallistusmismahdollisuuksia pyritään rajoittamaan, mutta hoitotyön tekijöiiden erityisesti. Ja kun vanhusväestön hoitohenkilökunnalle jaksetaan muistuttaa ylimääräisistä kontakteista pidättäytymistä niin täytyy oikein pohtia, miten mielenvirkeyttä kerätään vaativissa työtehtävissä jaksamiseen.

 Ilonpisarassa on jo useiden vuosien ajan ollut tapana keskittää muistamisia, isoja ja pieniä, niin että ne jotenkin veisivät luontoon ja ulkoilemaan, Vakiväki, eli kuukausia työskennellyt henkilöstö sai nyt syksyllä heijastavat ulkoilureput varustettuna pikapiknikeväillä eli mehuilla, juustoilla, suolaisilla ja makeilla kekseilla, karkeilla ja muulla varustettuna ja kehoituksen ulkoilla pareittain tai pienissä ryhmissä. Poikkeuksellisen leppoisien säiden suosiessa tänä syksynä, on muutamilta retkiltä tullut kuvasatoakin. Näppärimmät ovat ottaneet viime jouluna saadun pieneen tilaan menevän sieni/marjakassin mukaan ja niin sieltä retkeltä on tullut tuomisia kotiinkin muutakin kuin reipas mieli ja voimistunut kunto. On tärkeää kerätä voimia tulevaan talveen, niin asukkaiden, omaisten kuin henkilökunnankin.